Keväällä 2011 ryhdyin odottamaan esikoistani. Olimme mieheni kanssa puhuneet jo pitkään haaveistamme päästä muuttamaan isompaan asuntoon. Samana kesänä meille tarjottiin edesmenneiden isovanhempieni 1949-vuonna
rakennettua taloa maalta. Halusimme pois kaupungista, ahtaasta
kerrostalo asunnosta. Tartuimme innolla uuteen mahdollisuuteen. Talo oli
kuitenkin päästetty huonoon kuntoon, meillä olikin edessämme
isompi projekti kuten alkuun kuvittelimme. Aloitimme työt
kellarikerroksesta, jossa oli vanha sauna ja muutama pieni huone.
Pinta-alaa ei ole paljon, mutta jouduimme purkamaan kaiken vanhan pois,
jotta talo on terveellinen asua. Vanha lattia avattiin, kärrättiin
hiekkaa ulos ja sepeliä kottikärryllä sisään. Tehtiin eristykset,
lattialämmitys jne. Myös kaikki ilmastointi räppänät avattiin, jotka oli
tukittu uretaanilla!
Koko syksyn mieheni teki töitä hiki hatussa
päivätyönsä päätteeksi. Päivät venyivät yömyöhään. Ja minä kasvatin
vauvaa mahassani, joten en voinut osallistua remonttiin vaikka halusin. Haaveissamme oli päästä muuttamaan ennen vauvan syntymää. Tyttäremme syntyi juuri ennen joulua. Talolle muutto oli vielä kaukainen haave vain. Nyt oli pienen tytön aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti